Keikkaraportti: APK-hallimaraton

Osallistuin 15.2. APK Maratoonarien hallimaratontapahtumaan, matkana kuitenkin puolikas. Ensimmäinen hallikisani koskaan. Luvassa olisi 53 kierrosta Porin Karhuhallia ympäri.

Maratonohjelmassa osui samalle viikonlopulle 20 km testijuoksu aikaan 1:45 h. Tapahtuma tuli hyvään saumaan; viime viikkoina kelit eivät ole varsinaisesti juoksuun inspiroineet.

Tavoitteeksi juoksulle asetin maratonkamojen sekä kilpailua edeltävän ruokailun testaamisen. Ohjelmassa oli aikatavoitteena 1:45 h – mikä olisi ollut oma ennätykseni – joten en pitänyt sitä realistisena. Ensimmäinen kolmannes meni kuitenin 1:45 jäniksen perässä, sitten alkoi tahti hiipua.

Puolimaratonia edeltävä aamiainen

Ennen kisaa kannattaa syödä lähinnä mahdollisimman vähäkuituista höttöhiilaria ja muuta sellaista, sillä suoleen jäävä kuitu – vaikka onkin terveyden kannalta hyvä juttu yleisesti – voi jomottaa vatsassa juostessa.

Aamiaisena olikin kaksi voisarvea, maissimuroja mehussa (maitoa suositellaan välttämään sen mahdollisten allergisten ja hengitysteitä limauttavan vaikutusten vuoksi – minulla ei tosin tällaisia juuri ilmene, mutta kokeilinpa kumminkin), banaani (siinä toki hieman kuituja) sekä muki kahvia.

IMG_20190216_072711
Puolimaratonia edeltävä aamiainen.

Kisafiilikset

Startti oli kello 10. Saavuin Karhuhallille noin puolta tuntia ennen. Kahdessa kirjekuoressa osallistujat saivat mittauslaitteen nilkkaan sekä juoksunumeron, jossa oli myös toinen sensori.

Radan varrella oli kaksi näyttötaulua, joista toinen kertoi jäljellä olevat kierrokset ja toinen sen lisäksi mm. vauhdin sekä loppuaikaennusteen.

Aamiainen toimi erinomaisesti. Harvoin olen onnistunut niin hyvällä vatsafiiliksellä kisaan starttaamaan. Toisaalta nälkäkään ei ollut, vaikka sellaista olin höttöhiilarien kohdalla vähän pelännyt.

Ensimmäiset 20 kierrosta menivät varsin helposti. Hallitapahtuman odotin olevan monotoninen. Sitä se oli, mutta ei niin paljon kuin olin odottanut. Ohitettavia tuli paljon, samoin ohittajia. Hallimaratonajat ovat ilmeisesti yleensä – toisin kuin yleisesti ajatellaan – ulkomaratoneja heikompia juuri ohitustilanteiden, ruuhkasumppujen ja kaarrejuoksun vuoksi. Riippuu toki siitä, millaiseen ulkomaratonprofiiliin verrataan, mutta karkeasti ottaen näin.

Kierroksen 35 pinnassa uupumus oli ehkä suurimmillaan. Viimeisten 15 kierroksen aikana pilkoin tavoitteen viiden kierroksen kokonaisuuksiksi; sitten edelleen viimeisen kuuden kierroksen kohdalla kahden kierroksen nippuihin. Viimeisen kierroksen alkaessa tuli kannustusta maalialueelta ja laitoin tossua toisen eteen. Loppusuoralla kanssajuoksija kysyi, juoksinko viimeistä kierrosta. Kyllä juoksin, vastasin – otetaanko sitten loppukiri, niin päästään alle 1:56 ajan? tuli jatkokysymys. Ja niinpä otettiin.

Loppuajaksi kellottui 1:55:53.

Minulla oli päälläni juoksureppu, koska siedän heikosti tapahtumissa tarjottavia urheilujuomia ja kannan yleensä omaa suola-sokeriliuosta mukana. Viime vuonna maratonilla reppu laittoi hartiat niin jumiin, että päätin testata sitä riittävän usein ennakkoon. Repussa kulkevat myös geelit ja puhelin. Tämänkertaisen testin perusteella totesin, että ainakin hallilämpötilassa varuste on todella kuuma kannettava. Sen tilalle täytyy löytää jokin vaihtoehto – käytännössä siis vatsa tulisi saada totutetuksi urheilujuomiin. Tukholman maratonilla juomana on Enervit, jota tilasin pari purkkia testiin.

Maaliin tultua sain Finisher-mukin kouraan, noukin huollosta kolajuomaa ja vihreitä kuulia suuhun, otin fanikuvan voittaja Abdulrahmanin kanssa ja sitten suuntasin pikaisesti kotiin päästämään vaimon musikaaliprojektinsa viimeiseen näytökseen.

IMG_20190216_120806
APK-hallimaratonin puolikkaan voitti Abdulrahman Ali ajalla 1:16:48. Todella positiivinen kaveri – ja pirunmoinen juoksija!

Kaksi viikkoa puolimaratonille – loppusilaus

Juoksurattaat

Juoksuvuoden puolivälin tavoitteeni Helsinki City Run (ajassa 1:45) juostaan osana Helsinki City Running Day -kokonaisuutta 19.5. eli kahden viikon päästä. Miten on mennyt, ja miten kaksi viimeistä viikkoa juostaan?

Viime kuussa tuli juostua noin 120 kilometriä, sitä edellisessä reilut 100. Tavoitteena onkin ollut nostaa kilometrejä puolimaratonin lähestyessä. Tällä viikolla kilsoja on kasassa jo 50, mutta niistä 25 taitoin polkupyörällä.

Kun tallattavaa tulee enemmän ja polkujen pölyt alkavat maistua puulta, kannattaa ottaa mukaan vaihtelevia lajeja ja erilaisia juoksuvetoja.

Sain myös vihdoin käyttöön juoksurattaat pienen veijarimme kanssa. Rattaiden kanssa lenkit ovat raskaampia, mutta se tuo omanlaistaan vaihtelua jolkotteluun.

Vappulomalla Kuopiossa juoksin reilun kymmenen kilometrin peruslenkin, jonka puolen välin huipentumana tosin oli ylämäkijolkottelu Puijon tornille. Puijon mäkihän on reilun kilometrin tiukka nousu. Varsin tehokkaasti se hidasti juoksuaskelta. Endomondon reittiprofiilikuvaajasta näkyy hyvin mäki, sekä hiipuva tahti.

Vielä ensi viikon juoksen intensiivisesti (tällekin viikonlopulle ohjelmoituna vielä 30 kilometriä). Ensi viikolla suunnitelmissa on noin 60 kilometriä. HCR-viikolla juoksen puolestaan pari rentoa lenkkiä alkuviikosta, ja pari napakampaa lyhyttä tapahtuman lähestyessä.

Sanontahan kuuluu, että viikkoa tai pari ennen kisaa ei voi tehdä juuri mitään kuntonsa parantamiseksi – sen sijaan hallaa suoritukselleen voi tehdä.

En suosittele vähemmän juosseille ehkä tätäkään vertaa kilsoja ennen tiukkaa rypistystä, vaan pikemmin rentoa lenkkeilyä pari – ehkä kolmekin – viikkoa ennen h-hetkeä. On toki henkilökohtaista, millainen rytmitys sopii itse kullekin.

Kisaa edeltävän viikon soisi olevan rennompi. Askel nousee erittäin koreasti, kun on antanut jalkojen lepäillä enemmälti noin viikon ajan.

Siis rentoja lenkkejä ja aurinkoista kevätjuoksumieltä kaikille Helsinki City Running Dayn kilometreille tähtääville, sekä kaikille muille juoksijoille!

PS. Voit osallistua Lastenklinikoiden Kummeille tekemääni keräykseen – nimellä tai anonyymisti – vielä noin parin viikon ajan – juoksen kilometrin jokaista lahjoitettua euroa vastaan (ja kilometrit alkavat loppua tässä suhteessa kesken).

Tavoitteena puolimaraton? Juoksuvihaajan vinkit alkuun

Noin 10 vuotta sitten inhosin liikuntaa, varsinkin juoksemista, syvästi. Pieni kipinä johti isompaan ja reilun parin vuoden päästä noista mielentiloista juoksin ensimmäisen puolimaratonin. Kirjaan seuraavassa muutaman vinkin juoksuharrasteen aloittamiseksi ja puolimaratonkuntoon pääsemiseksi.

Disclaimer: En ole huippumaratoonari tai urheiluvalmentaja. Olen kauppatieteilijä ja diletantti juoksuharrastelija. Olen juossut virallisesti kolme puolikasta, yhden täyspitkän ja lukuisia lyhyempiä kisoja. Olen ollut mukana puolimaratonvalmennuksessa ja amatöörivalmentanut muutaman ystävän puolimaratonille. Takana on arviolta 10 000 juoksukilometriä.

Vinkkien pariin.

  1. Aloita pienin matkoin. Pätee kaikenlaiseen elämässä. Olin 10 vuotta sitten rapakunnossa. Ensimmäisellä lenkillä juoksin 400 metriä ja sen jälkeen suussa maistui veri. Kävelin 400 metriä ja juoksin jälleen 400. Kokonaismatka oli  muutamia kilometrejä. Kunto koheni alussa huimaa vauhtia ja puolen vuoden päästä juoksin jo kymmenien kilometrien lenkkejä.
  2. Muista lepo! Kun juoksukärpänen puraisi minua kunnolla, juoksin puolikuntoisena. Akillesjänne jomottaa? No ei mitään, juostaan silti kymppi! Vähän flunssanpoikasta? Ei haittaa, juoksu on parasta lääkettä! Muu elämä stressaa? Ihan täysii vedetty lenkki toimii varmasti! Tai sitten ei: Nykyisin osaan sallia keholle levon, kun se sitä kaipaa (tai vaikka ei varsinaisesti kaipaisikaan, lepo on rutiini).
  3. Panosta jollakin tasolla varusteisiin. Puuvillapaidassa ei kannata juosta (kokeile, niin tiedät – itse juoksin ensimmäiset lenkit puuvillapaita päällä). Kenkävalikoimat ovat hurjat. Itse aloitin edullisilla peruskengillä enkä piitannut mistään vaimennuksista – vaikka vasen jalkani on mallia latuska. Ei tullut oireita, vaikka monottelin tuhat kilometriä samoilla tossuilla. En kuitenkaan suosittele tätä – kysy kenkäneuvot asiantuntijalta. Toisaalta: Älä myöskään anna kenkäviidakon ja valinnan vaikeuden olla este juoksuharrasteen aloittamiselle.
  4. Vaihtele lenkkityyppejä. Aluksi toimii ihan hyvin se, että pidentää vain juoksumatkaa. Sen jälkeen ohjelmaan voi ottaa vauhdikkaampia lenkkejä, sprinttejä, kiihtyvää vauhtia ja niin edelleen. Kävelyä ei kannata unohtaa – se kehittää peruskuntoa erinomaisesti! Vinkkejä näiden saralle on netti pullollaan.
  5. Älä tee asiasta liian vaikeaa. Juoksemisen voi ohjelmoida päähän ja paperille vaikka kuinka vaikeaksi. Oikeasti kyse on todella yksinkertaisesta asiasta. Minulla lukee kalenterissa, koska juoksen millaisenkin lenkin. Sitten vain säätsekkaus, asianmukaiset vermeet päälle ja ulos lenkille. Jos lähtö tuntuu vaikealta, kannattaa ennakoida asiaa ja poistaa tieltä kaikki mahdolliset esteet, laittaa juoksuvarusteet valmiiksi, raivata kalenterista tilaa ja vaikka liittyä lenkkiporukkaan (sosiaalinen paine).

Näiden vinkkien ja tsemppien myötä mitä parhainta juoksuvuotta juuri sinulle! Ehkäpä näemme esimerkiksi Helsinki City Runin puolimaratonkilometrien merkeissä.

PS. Lue myös HCR:n vinkit puolimaratonille.

Juoksusuunnitelma 2018

Juoksukauden 2017 ohjelma muodostui karkeasti tällaisesta kattauksesta (tässä järjestyksessä): Karhu-viesti (7,4 km osuus), Helsinki City Run (rapiat 21 km), Paavo Nurmi Marathon (rapiat 42 km) ja ensimmäistä kertaa järjestetty Puuvilla-juoksu (rapiat 21 km).

Samankaltaisella kattauksella mennään vuosi 2018.

Karhu-viestiin en ole vielä ilmoittautunut, mutta eiköhän sekin tule taas juostavaksi.

Helsinki City Runiin ja Paavo Nurmi Marathonille laitoin ilmoittautumiset sisään jo hyvissä ajoin. HCR:ssa saan olla mukana Helsinki City Running Dayn (HCRD) Street Teamissa. HCRD kokoaa yhteen päivään muun muassa puolimaratonin, täysmaratonin, mielenkiintoisen maratonviestin ja paljon muuta. Katso koko kattaus tapahtuman sivulta. Streettiimiläisyys tuo mukanaan mahdollisesti yhteistyökuvioita ja insightia tapahtumaan liittyen, olen mukana mielenkiinnolla ja odottavissa tunnelmissa.

HCR:n suurimpia muutoksia ovat lähtöajan aikaistaminen sekä uusi reitti. Uusi reitti näyttää kartassa erittäin mielekkäältä – jalkoja polttelee jo päästä noille baanoille. Lähtöaika on siirtynyt muutaman tunnin aikaisemmaksi – alkaen 11.30. Tämä on Porista saapuvalle heikompi uutinen, sillä esimerkiksi junalla kulkiessa matkaan täytyy lähteä seitsemän pintaan. Onpa sitä varsin väsyneenäkin juostu ihan hyviä tuloksia, joten tuskin tekee hallaa suoritukselle.

Nopeammin mutta vähemmän?

Hankin luettavaksi Run less, run faster -opuksen. Sen juoksusuunnitelmien keskiössä on kolme tehokasta lenkkiä viikossa – yksi radalla vedettävä toistoharjoitus (track repeats), yksi vauhtilenkki (tempo run) ja perinteinen pitkä lenkki. Kolmea viikottaista harjoitusta täydennetään sellaisilla aerobisilla harjoituksilla, joissa ei tarvitse olla jalkojen päällä (jotta jalat saavat lepoa), esimerkiksi soudulla ja pyöräilyllä.

Kirjassa on eri matkoille ja tavoiteajoille esitettyjä vauhtiprogressioita kullekin harjoitukselle. Kuten kirjan nimikin kertoo, harjoituksissa mennään varsin lujaa. Vastavuoroisesti teitä ei tarvitse kyntää ihan niin montaa kilometriä kuin perinteisemmissä juoksusuunnitelmissa.

Sopii tuoreelle isälle, ajattelin, mutta toisaalta jatkuvasti läkähdyksissä tempominen mietityttää, koska oman juoksufilosofiani keskiössä on mennä – ainakin ajoittain – mukavasti ja fiilistellen.

Tarkempaa ohjelmointia

Muistan lukeneeni tutkimuksesta, jossa yli 72 viikkokilometriä juosseilla harrastelijamaratoonareilla ei löydetty juurikaan sydänoireita. Alle 56 kilometriä juosseiden ryhmässä oli puolestaan todennäköisimmin jotain sydänvaurioita tai -vajaatoimintaa.

Koska Paavo juostaan ensi vuonna vasta elokuun puolenvälin tienoilla, kesällä lienee hyvät mahdollisuudet niellä kilometrejä juoksukengillä. 75 kilometrin viikko viidelle päivälle jaettuna menisi vaikkapa näin (harjoitusten muotoja ei mietitty sen tarkemmin):

  • Ma lepopäivä
  • Ti 10 km rento
  • Ke 15 km loppua kohden kiihtyvä
  • To 10 km tasavauhtinen sprinteillä (tai kirjan tempo run)
  • Pe 10 km kisavauhtinen (tai kirjan track repeats)
  • La lepo
  • Su 30 km tasavauhtinen, rennohko

Run less, run faster -metodia ajattelin soveltaa heti alkuvuodesta Karhu-viestille valmistautuessani, sitten edelleen HCR:lle treenatessani. Maratonin kohdalla ohjelmointi lienee jostakin sen ja 75 viikkokilometrin tavoitteen välimaastosta. Sekin on mahdollista, että kiroan koko kirjan ohjelman alimpaan juoksijahornankattilaan, mutta kokeillaan.

Tavoitteita

Karhu-viestin tavoitteena on (kun matkaa ei vielä tiedä):

  • 4:50 min / km (optimistinen)
  • 5 min / km (realistinen)
  • 5.20 min / km (pessimistinen)

[Juostu 7.4.] – Keskiaika 4:39 min / km, matka 10,3 km – Lähes täydellinen juoksu!

Helsinki City Runin tavoitteena (ennätykseni 1:53 h):

  • Optimistinen – 1:45 h
  • Realistinen – Alle 2 h
  • Pessimistinen – Yli 2 h

[Juostu 12.5.] – 1:57:15, katso keikkaraportti.

Paavo Nurmi Marathonin tavoitteena (tänä vuonna juossun ensimmäisen maratonin aika hieman yli 5 h):

  • Optimistinen – 4:30 h
  • Realistinen – Alle 5 h
  • Pessimistinen – Yli 5 h
  • Lisätavoite: Koko maraton läpi juosten (tänä vuonna kävelin loppupuolikkaalla välillä)

[Juostu 18.8.] – 4:56:15, realistinen tavoite toteutui, lisätavoite ei (kävelin pariinkin otteeseen), katso keikkaraportti.

Tällä hetkellä päällä on off season ja lenkkejä tulee vedettyä pari-kolme viikossa (neljästä noin kymmeneen kilometriin kappaleelta). Joulunajan olen yleensä pitänyt tyystin taukoa. Tammikuussa alkaa hiljalleen pohjan rakennus ja siitä jälleen kohti uutta juoksuvuotta.

Helsinki City Run 2017 – Puolimaratonin iloja!

Kirjailin aiemmin alkuvuoden juoksukuvioista ja tuolloin seuraavana etappina oli HCR-puolimaraton. Nyt sekin on juostu.

Ilmoitin järjestäjälle ajakseni alkuun kaksi tuntia 30 minuuttia, mutta korjasin ennusteen myöhemmin tuntiin ja 50 minuuttiin. Edellä viittaamassani kirjoituksessa totesin tosin, että kahden tunnin alitus ei ole tavoitteena. No, olihan se sittenkin.

Valmistautuminen

Noin kuukausi on tullut treenattua kesän Paavo Nurmi Marathonille, joten sikäli juoksukilometrejä oli tullut kivasti mittariin. Puolimaratonin mittaisia lenkkejä tuli ennen HCR:ää kolme kappaletta – Joskin niiden vauhti oli luokkaa 6:30 – 7:15 min/km, ehkä hitaampaakin.

Kokemusjännitys on omiaan pilaamaan yöneni. Tiedäthän, sellainen kutina, kun seuraavana päivänä tapahtuu jotakin uutta ja jännää ja erilaista.

Perjantaina tein peliliikkeen ja join aamukahvia lukuunottamatta kofeiinitonta kahvia. Luulin tulevani kipeäksi, kun lihaksissa ja ajatuksissa ei ollut niin paljon terää, mutta sitten tajusin sen menevän kofeiinittoman piikkiin. Kun kofeiinia ei virrannut veressä, sain nukuttua perjantain ja lauantain välisen yön mainiosti.

18422369_10155403379579189_7886860478827107079_o.jpg

Lauantaiaamuna söin ison puuroannoksen ja pari kananmunaa. Olin buukannut paikan Kankaanpään maratonjuoksijoiden järjestämästä yhteiskuljetuksesta ja matka alkoi yhdeksältä. Yhdentoista kieppeillä pysähdyttiin tauolle ja tankkasin myös siinä yhteydessä ison annoksen puuroa.

Matkaeväinä oli pari banaania, sipsejä ja pähkinöitä. Noin tuntia ennen starttia join vielä kupillisen kahvia ja söin banaanin.

tiimi

Meillä oli Porin Nuorkauppakamarin muutamia vuosia toiminnassa olleen lenkkiporukan tiimoilta kolme juoksijaa mukana. Lauran ja Antti-Jussin kanssa teimme valmistelut ja kaverit kävivät sitten lähettämässä minut ensimmäisenä meistä matkaan. Kuvassa alla lämmitellään lähtöalueella.

20170513_150859.jpg

Matkaan!

Tavoiteaikani mukaisesti lähtöryhmäni oli kolmas ja lähtöaika 15:20. Lähtö oli ruuhkainen ja vaikka koetin sijoittaa itseni ryhmän keskivaiheille, oli ensimmäinen kilometri välillä jonottelua ja jarruttelua – Loppuaikaa ajatellen kriittisemmät syyt olivat toki toisaalla.

Reitti kulki Töölön kisahallin maastoilta eduskuntatalolle päin ja kaartui sitten ennen Kamppia Ruoholahden suuntaan. Tämä ensimmäinen kaupunkikolmannes oli reitin antoisin osuus. Tosin ehkä siksi, että ensimmäiset kuusi kilometriä olivat silkkaa herkuttelua vauhtimielessä.

Tavoiteaikani mukaisesti tarkoitus oli taivaltaa kilometri 5:30 minuutin keskivauhtia. Kuuntelin Endomondolla kilometriaikoja. Ensimmäinen kilometri meni Endomondo-mittauksessa kahdeksaan minuuttiin, koska laitoin mittauksen rullaamaan muutama minuutti ennen starttia. Kilometrit kahdesta viiteen menivätkin sitten aika haipakkaa:

  • 2. km – 5:05 min / km
  • 3. km – 4:57 (!)
  • 4. km – 5:07
  • 5. km – 5:03

kilometritahti.jpg

Hip-hap-hop!

Kilometrien 7 – 12 ajan sain pidettyä tahdin keskimäärin 5:30-lukemissa.

Tarkoitukseni oli juosta lyhyellä askeleella ja tiheämmällä rytmillä. Tämä osoittautui yllättävän hankalaksi, kun suurin osa ympärillä juoksevista otti reilusti pidempää askelta hitaammalla rytmillä.

Minun pitikin keskittää katseeni muiden jalkojen sijaan horisonttiin ja toistella kilometri toisensa perään päässä hip-hap-hop, jotta sain askeleeni rytmitettyä kohdilleen.

Reitin varrella oli virallisia kannustuspisteitä sekä myös paljon muita kannustajia.

Erityisesti mieleen jäi mustiin talvitvaatteisiin pukeutunut japanilaisturistien ryhmä, joka tuli reitin jossakin vaiheessa vastaan. He tsemppasivat iloisesti juoksijoita – sekä ottivat toki kuvia, minkä ehtivät.

Hiipuminen

Kolmannentoista kilometrin juoksin aikaan 5:42 ja siitä alkoi vauhdin hiipuminen. Seuraavat kaksi kilometriä kellottuivat aikaan 5:55. Kuudennentoista kilsan ajaksi Endomondo ilmoitti tylysti 6:11 min.

Jalat, lihakset ja keuhkot tuntuivat kestävän, mutta vatsan ja myöhemmin hartioiden puolella oli ongelmia.

En tiedä, johtuiko asia tankkauksesta vai mistä, mutta puolessa matkassa vatsaa alkoi kivistää ja turvottaa. Viimeistään viidennentoista kilometrin kohdalla kädet alkoivat puutua ja hartiat tuntuivat olevan aivan jumissa (vaikka koetin välillä rentouttaa niitä sekä puristella käsiä nyrkkiin).

Loppua kohden totesin, että hitot kivuista, annetaan mennä vaan. Sain kiristettyä kilometriaikoja 10 – 20 sekunnilla. Stadionille saapuessa laitoin urun auki.

Vihdoin maalissa – 1:57:48!

18424039_10154778764968983_3720400617532299449_n.jpg

Maalin jälkeen suuntasin huoltoalueelle, jossa käteen lyötiin muun muassa banaania, vettä, palautusjuomaa, alkoholitonta olutta ja jäätelöä. Sitten suuntasin varustealueelle hakemaan romppeeni ja keräilemään itseäni viereiselle tekonurmelle.

Kipaisin suihkussa uimastadionilla ja menin odottelemaan myöhemmin lähteneitä juoksukollegoja maalialueen läheisyyteen. Pian koko jengi oli kasassa ja saimme napattua virallisen mitallikuvan.

Ajaksi kellottui pari minuuttia alle kaksi tuntia. 1:50-tavoite jäi siis kahdeksan minuutin päähän. Oma ennätykseni seitsemän vuoden takaa jäi sekin noin viiden minuutin päähän. Kokonaisuudessaan olen kuitenkin erittäin tyytyväinen suoritukseen sekä hienoon juoksukokemukseen.

Erityisen tyytyväinen olen Lauraan ja Antti-Jussiin, jotka eivät olleet moista matkaa aikaisemmin taivaltaneet.

Vielä virallista statistiikkaa:

hcr2017stats2

Summaus omasta juoksusta

+ Hyvä unitaktiikka ja riittävästi lepoa tapahtumaviikolla (juoksin vain yhden neljän kilsan herättelevän lenkin ja tein muutamia kävelylenkkejä).
+ Suht ok ravintovalmistautuminen – Joku tosin tökki vatsassa, ehkä se oli tuntia ennen lähtöä nautittu banaani. Tämä ei tosin vaivannut kuudella ensimmäisellä kilometrillä vaan vasta ensimmäisen tankkauspisteen jälkeen.
+ Alkumatkasta hyvä tahti ja omassa suunnitelmassa pysyminen.
+ Ohitukset ja kaistanvaihdot onnistuivat herrasmiesmäisesti: Katsoin taakseni ja näytin kädellä vilkkua, kun olin vaihtamassa kaistaa.
+ Alkuvuodesta hankitut Oakleyn urheilulasit toimivat myös kovemmassa ja pidemmässä juoksussa erinomaisesti (juoksun varrella näin parikin kaveria, jotka joutuivat kuljettamaan laseja käsissään, kun ne liukuivat nenältä pois hien virratessa).
– Suunnittelin, etten juo juomapisteillä urheilujuomaa, mutta joinpa sittenkin. Tämä saattoi olla suorituskyvyn kannalta hyvä juttu, mutta olisi pitänyt testata urheilujuoma jo ennakkoon (en käytä urheilujuomia yleisesti ottaen ollenkaan).
– Lähdössä olisi pitänyt ryhmittyä aikaisemmaksi.
Niska ja hartiat olivat jumissa – Ensi kerralla niska-hartiahieronta ennen pidempää juoksutapahtumaa!
– Lopussa olisi voinut kiristää tahtia enemmänkin – Tässä lähinnä pää laittoi jarrua peliin, vaikka jalat olisivat kestäneet.

Summaus tapahtumasta

+ Erittäin sujuvat järjestelyt: Varusteiden säilytys, arvotavarasäilytys, kilpailukilkkeiden nouto (itse sain ne jo yhteiskuljetuksessa, mutta homma näytti sujuvan kisahallilla hyvin), lähtöryhmitykset, huolto, ajanotto ym.
+ Kokonaisvaltaisen hyvä meininki tapahtumassa & juoksemisen ilo.
+ Reitti oli kiva yhdistelmä kaupunkia, metsää, asfalttia, soratietä sekä mäkiä.
– Isoissa tapahtumissa osallistujille voisi teroittaa juoksuetikettiä: Että ei tulla päälle ohitettaessa; ei spurttailla alamäkeen joukon tukkeeksi, jos ei sitten jakseta juosta tasaisella samaa tahtia jne.
– Pieni kosmeettinen miinus tulee kahdesta juomapisteestä, joiden jälkeen tuli alkamäki: Alamäet olivat täynnä pahvimukiroskaa ja jalkoihin oli katsottava erityisen tarkasti. Ajatus näissä oli ehkä se, että juomapisteiltä pystyttiin tsemppaamaan jaksaa, jaksaa, alamäki tulossa!

Kokonaisuudessaan Helsinki City Run on erittäin hyvin järjestetty hyvän mielen juoksutapahtuma. Jos puolimaratonkokemus kutkuttelee, niin – vaikka kokemusta muista tapahtumista ei olekaan – suosittelen lämpimästi aloittamaan tästä!